Granin C Ranskassa 2.4. – 5.4.2009

31.08.2009 - 17:25

Elämä Kauniaisten vihreässä kiekkopuutarhassa on hyvin sadunhohtoista. Kauden 2008 – 2009 päätteeksi haluan omasta puolestani ojentaa kiitoksen käden urheiluseurassa mukanaoleville ja –olleille toimihenkilöille, vanhemmille ja itse pelaajille. Koska kiitoksen koura ei ylety kättelemään henkilökohtaisesti jokaista toiminnassa mukana ollutta, haluan sanojen siivin pukea ajatukseni kiitossadun muotoon. Koiras- ja naaraspuolisia nisäkkäitä kunnioittaen haluan ottaa oppia ranskalaiselta runoilijalta Jean de La Fontainelta eli 1600-luvulla eläneeltä lyyrikolta, joka on jäänyt muistomerkiksi maailmankirjallisuuteen eläinsatuja kirjoittaneena merkkihenkilönä.

Sadun alkuajankohta sijoittuu huhtikuun alun torstaiaamuun, jolloin 26 sinivalkoista pelaajaa, 5 toimihenkilöä ja hyvin suuri joukko vanhempia sekä pelaajien sisaruksia tapaavat toisensa Helsinki-Vantaan lentokentällä. Puoliuneliaat leijonanpoikaset odottavat silmät sirrillään ja hieman jännittyneinä Gallian kukkojen tapaamista. Koska kyseessä on neitseellinen ensivisiitti ranskalaisuuden avaraan maailmaan, ovat leijonat päättäneet käyttää avuksi turvallisia sinivalkoisia siipiä ja lentää ajatuksen ja Finnairin voimin haaveiden maailmaan. Ujouden tunnetta kunnioittaakseen eivät leijonat heti syöksy kukkojen reviirille, vaan haluavat laskeutua Geneven sopimusta kunnioittaen Bernhardin koiria vilisevään Sveitsiin.

Peukaloisen retkiin verrattava lentomatka sujuu nopeasti ja ennen kuin horroksesta heräävät leijonanpoikaset huomaavatkaan, katselevat he Geneven kansainvälisen lentokentän maisemia. Borinin bussiyhtiö ja ranskalaisen pääsarjajoukkueen HC Mont Blancin päävalmentaja Ari Salo ottavat suomalaisen leijonadelegaation vastaan ja on aika siirtyä Ranskan puolelle Liberty Mont Blanc -hotelliin. Tunnin ajomatka Genevestä Saint Gervaisiin tuntuu lyhyeltä, kun leijonaryhmittymä ihailee Alppien upeita maisemia ja antaa katseiden levätä auringonpaisteisessa kevätsäässä.

Ennen kuin teinileijonat huomaavatkaan avautuu postikorttimaiseen maisemaan kulttuurihistoriaa eli 1600-luvun  rakennusteknologiaa muistuttava hotelli. Majoitustila on kuin suoraan avantgarden ihmeellisestä maailmasta. Tavallisuudesta poikkeava hotellikompleksi entistäkin  enemmän tavallisuudesta poikkeavan johtajansa Frederick Louryn tahdittamana johdattaa joukkuepataljoonan labyrinttimäiseen huoneviidakkoon. Itse johtaja on kivikasvoinen, multitalentti allroundman, jonka taitavissa käsissä pysyvät niin jakoavaimet kuin paistinpannutkin - samanaikaisesti. Ranskalaista sofistikoitunutta elämäntapaa ihannoiden hän ei halua käyttää liike-elämän salattuja mimiikan lakeja, vaan päättää perusilmeeseen pukeutuneena avustaa ja edistää meidän sopeutumistamme ranskalaiseen raclettekulttuurin maailmaan.

Sijainniltaan hotelli on mitä loistavin tarkoituksiimme. Muutaman sadan metrin säteellä sijaitseva jäähalli sekä laskettelukeskus takaavat meille mitä mahtavimmat lähtökohdat viihtyvyyteemme. Niinpä kyläyhteisössä nautitun lounaan ja  pienen iltapäivälevon jälkeen on helppo siirtyä jäähallille ja pelata ystävyysottelu HC  Mont Blanc  -juniorijoukkuetta vastaan.

 Itse peli ei tarjoa suuria jääkiekkoilullisia hienouksia. Leijonien kynnet ovat aivan liian teräviä ja kynivät Gallian kukkojen pyrstösulat armottomasti. Lopputulos 11-5 kertoo koko totuuden. Edes kolmanteen erään tulleet ranskalaiset yli-ikäiset pelaajat eivät kykene estämään leijonien raatelua.    Pelin jälkeen tunnelma on vapautunut ja puhetulvan sävyttämä. Ensimmäinen päivä on tässä vaiheessa kääntänyt viisarinsa ehtoopuolelle ja on aika suunnata kulku takaisin hotellille.  Saint Gervaisin ihmemies Mac Gyverin  eli Frederickin tarjoamat eksoottiset kanaherkut  odottavat hakijoitansa päivällispöydästä. Kenellekään ei jää epäselväksi, että pitkän päivän uuvuttamat urosleijonat karjuvat voitonnälän lisäksi ruokaa.

Kauniin päivälliskattauksen lomassa hämmästyksen huokaukset kuuluvat pelaajien välisessä pöytäkeskustelussa. Ihmetystä aiheuttavat Gallian kukkojen kykenemättömyys vastata leijonan karjuntaan. Tämän lisäksi nälkäiset leijonat saavat ikäväkseen huomata, että Gallian teuraskanat ovat ilmeisesti hieman laihoja tänä vuonna. Vatsat kuitenkin täyttyvät omien lisäravinteiden turvin ja lopulta pitkän päivän tapahtumat kaatavat leijonat yöpuulle varsin aikaisin.

Perjantain ohjelma on Chamonix -täytteinen. Ohjelmassamme on iltapeli paikallista joukkuetta vastaan ja ennen sitä haluamme nousta köysiratavaunujen turvin Mont Blanc - vuoren huipulle 3800 metriin. Näkymät ovat henkeäsalpaavat, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja iloisten ilmeiden tulva saattaa matkaamme huipulle ja sieltä alas. "Midi" on tehnyt jokaiseen lähtemättömän vaikutuksen. Lounaan jälkeen meillä on aikaa tutustua itse kaupunkiin, tehdä pieniä ostoksia ja kylpeä auringonpaisteessa ennen ottelun alkutahteja.

 Chamonixin jäähallin ympäristö on kuitenkin yhtä armoton isännille kuin Saint Gervaisinkin. Väsymyksestä huolimatta leijonat eivät anna armoa, vaan pöllyttävät kukon siipiä samoin numeroin kuin päivää aikaisemminkin eli 11-5. Tunnelmaltaan ottelu on jo huomattavasti kuumempi kuin edellisen päivän mittelö. Kukkojen ylpeys on saanut kolauksen ja ranskalaiseen mentaliteettiin kuuluva narsismi vuodattaa verenpisaroita. Ottelun jälkeen astumme bussiin ja puolen tunnin ajomatkan jälkeen saavumme takaisin hotellille. Tällä kertaa puolihoidon suurmestari Ferdinand II  on järjestänyt meille päivällispöydän antimiksi pizzayllätykseen. Pizzanpaisto juustokulttuuria tulvivassa maassa ei sittenkään aivan täytä kaikkia kulinaristisia odotuksia. Siitä huolimatta lapset ovat   vaiteliaan  tyytyväisiä ja painavat päänsä pikku hiljaa omiin tyynyihinsä.

Lauantai on kokonaisuudessaan vapaapäivä. Tarjoamme halukkaille lapsille mahdollisuuden lasketteluun Saint Gervaisin upeilla rinteillä, mutta lapset valitsevat yksimielisesti shoppailun Annecyn kaupungissa. Uskomattoman kaunis, järvimaiseman ja kauniiden puistojen sävyttämä helmi saa jokaisen haukkomaan henkeään. Paikallisen pizzerian herkullinen ruoka ja pienien putiikkien täyttämä vanha kaupunki täyttää kaikkien odotukset ihanteellisesta päiväkohteesta. Lämpötila lähentelee 20 astetta, elämä hymyilee iloisten ilmeiden säestyksellä koko kirjollaan. Olo on kuin paratiisin porteilla - voiko parempaa toivoa?

Illalla upean päivän päätteeksi suuntaamme kulkumme takaisin hotellille, jossa Frederick on valmistanut meille liharuokapäivällisen. Ruoka on ihanaa ja mikä parasta sitä on riittävästi. Ainoa huolenaihe on aamupalalle tarkoitetun juuston vähäisyys. Päätämme kantaa oman kortemme kekoon ja avustamme ylikiireistä aamupalamaestroa juustonhakureissulla. Vaikka kielellinen kapasiteettimme on rajallinen, saamme omin voimin hankittua tarpeellisen. Rehellisesti sanottuna se olikin aika yksinkertaista juustoputiikkien täyttämässä kylässä.

Sunnuntai on päätöspäivä. Syömme aamiaisen, pakkaamme laukkumme ja kirjoittaudumme ulos hotellista. Ohjelmassa on vielä yksi ottelu vanhempaa ikäryhmää vastaan hotellin vieressä sijaitsevassa jäähallissa.

 Gallian kukot ovat koonneet vahvimmat voimansa ja nuori aikuisjoukko pelaajia näyttää leijonillemme, mistä aikuisikään ehtineet kukot pissivät. Isännät voittavat 6-1 ja Gallian kukko kiekuu testosteronilla terästettyä marseljeesia. Ottelu sinällään keskeytetään ennen aikojaan ylilyönnin takia. Emme halua matkamme viime hetkinä riskeerata kenenkään terveyttä, joten nuolemme tappion haavat ylpeydellä. Pääasiahan kuitenkin on saada jokainen leijona ehjänä ja terveenä kotiin.

Vuorossa on enää Frederickin jäähyväislasagne joukkueellemme ja sitten bussimatka takaisin Geneven lentokentälle.

Aika on kulunut kuin siivillä - tiimalasin hiekka tuntui valuvan Ranskan visiitillä turhan nopeasti. Kausi on takana - try outit odottavat! Onneksi pääkaupunkiseudun jääkiekkoilulliset piirit ovat pienet, jotta lapset ja aikuiset törmäävät toisiinsa ennemmin tai myöhemmin.

Hieman ennen puolta yötä leijonan pennut ovat takaisin sateisessa Helsingissä. Seuraavan päivän koulutyön haasteet taitavat jäädä ajatuksen asteelle. Ihana matka kaikkine ihmeellisyyksineen on takanapäin, joten on aika mennä omaan ihanaan sänkyyn ja toivottaa hyvää yötä kaikille onnellisille matkustajille.

Rakkaat Grani C:n pelaajat,vanhemmat ja toimihenkilöt! Näillä sanoilla suljen satukirjan kaudelta 2008-2009. Takakannessa suurella painettuna on kultaisin kirjaimin kirjoitettu lause: KIITOS TEILLE KAIKILLE IHANASTA KAUDESTA 2008-2009

Kaj Stiller