GrIFK-93 Italiassa

15.04.2008 - 14:45

Jääkiekkokausi 2007-2008 on miltei loppusuoran kalkkiviivoilla. Samalla, kun tuhannet espoolais-kauniaislaiset tukijoukot laulavat ylistyslauluja Espoo Bluesin mahtavan kiekkomenestyksen johdosta, ovat pelilliset sarjat päättyneet ja loppukevään kunniaksi jääkiekkotarjotinta koristavat eri seurojen tarjoamat try out -tapahtumat. Monet "pikkunatiaiset" ovat saavuttaneet jääkiekkoilullisessa elämässään yhden vedenjakajavaiheen, jossa suuntana on siirtyminen kilpakiekkoilun haastavaan maailmaan.

Numeerinen joukkueajattelu on taaksejäänyttä elämää, kun innokkaat teini-ikäiset aloittavat aakkosellisen kipuamisen ravun lailla taaksepäin C:stä A-junioreihin. Seuratoiminnan leikki-ikä on saavuttanut kliimaksinsa ja on aika avata ovia kiekkoilullisen elämän vakavampaan maailmaan.

Ennen pelaajien jakautumista eri seuroihin, urheilujärjestöillä on tapana kiittää uskollisia pelaajiaan monin tavoin. GrIFK -93:n toimihenkilöt yhdessä hyperaktiivisten vanhempien kanssa päättivät palkita ikäluokkansa "sosiaalitalentit" turnausmatkalla "Euroopan paratiisiin", Pohjois-Italian Comoon pelaamaan otteluita sekä sveitsiläisiä että italialaisia joukkueita vastaan. Matkan ajankohdaksi valittiin suomalainen matteus passio eli pääsiäinen, jotta mahdollisimman monella pelaajalla ja vanhemmalla olisi mahdollisuus osallistua -93-ikäluokan jäähyväismatkalle.

Rahaa matkan toteuttamista varten kerättiin monenlaisin tempauksin. Myimme sukkia, pesuaineita, kalaa, shampoota, kävimme eri tukuissa pakkaamassa suomalaisia biodynaamisia tuotteita pahvilaatikoihin, haravoimme parkkipaikkoja sekä teimme turnausjulkaisun mainoksineen. Lähtökohtainen ajattelumalli oli, että jokaisella lapsella taloudellisesta varallisuudesta riippumatta on mahdollisuus osallistua matkalle. Kiirastorstaina 20.3.2008 kello 7.00  Helsinki-Vantaan lentokenttää kunnioittivat läsnäolollaan 26 pelaajaa, viisi toimihenkilöä sekä 36 kauniaislaisen -93 -ikäluokan kiekkoperheen  perheenjäsentä.

Kello 10 torstaiaamuna saavuimme Milanoon, Malpensan lentokentälle, jossa matkan järjestäjä amerikkalais-italialainen matkatoimiston johtaja, "tivolitirehtööri" Bradley Doshan yhdessä italialaisen kollegansa kanssa otti meidät avosylin vastaan. Suuntasimme kulkumme bussilla Cernobbioon, Como-järven rannalla sijaitsevaan upeaan Regina Olga-hotelliin ja ihailimme maisemia. Kirjoittauduimme sisään hotelliin ja miltei saman tien lähdimme lounaalle tyypillisen italialaisen nimen omaavaan Tom&Jerry -ravintolaan. Isäntämme halusi hektiseen tyyliinsä vedoten tarjota heti alkuhetkistä lähtien ohjelmanumeroita koko rahan edestä. Tuskin olimme ehtineet syödä, kun omaan tarkoitukseemme varattu sightseeing -vene odotti meitä hotellin rannassa. Kiersimme Como -järveä ympäri katsoen upeita rakennuksia, joissa mm. elokuvamaailman suuret tähdet sekä jalkapallomiljonäärit asustavat lomakuukausinaan.

Oppaamme Sergio kertoi alueen historiasta, mikä sinällään kuitenkin enemmän kiinnosti mukanamme olleita vanhempia kuin itse poikia. Järviristeilyn jälkeen saavuimme takaisin hotellille ja aloitimme keskittymisemme illan otteluihin. AAA - joukkue Olli Palosen johdolla tutustui torstai-illan kunniaksi italialaisen Varesen joukkueen kiekkotasoon ja Jon Savenin johtama AA -ryhmä suuntasi kulkunsa Sveitsin Chiassoon. Ikäluokka-ajattelu italialaisessa jääkiekossa ei pre-informaatiosta huolimatta pitänyt paikkansa. Vastustajamme olivat meitä kauttaaltaan vanhempia. Otteluiden lopputuloksissa olimme kuitenkin tasaveroisia. AAA -ryhmä voitti ottelunsa 9-3 ja AA-ryhmä hävisi ottelunsa täsmälleen samoin numeroin. Emme halunneet syyllistää ketään, koska saatoimme kuvitella, että osa jääkiekkoilullisesta italialaisesta populasta istuu samanaikaisesti kuuntelemassa katolista messua.

Perjantaina joukkueellamme oli vapaapäivä. Otimme rennosti viettäen vapaa-aikaamme suurelta osalta Comon kaupungissa shoppaillen sekä ihaillen upeita maisemia. Söimme lounaan viihtyisässä italialaisessa ravintolassa ja nautimme kauniista kevätpäivästä täysin siemauksin. Iltapäivällä tulimme takaisin hotellille ja lapset saivat nauttia toistensa seurasta korttia pelaillen ja rentoutuen omissa viihtyisissä hotellihuoneissaan.

Perjantai-illan ohjelmanumeroksi isäntämme oli varannut sekä joukkueellemme että tukijoukoillemme tasokkaan italialaisen ravintolan, jossa nautimme italialaisen keittiön kulinaristisista herkuista. Tunnelmaltaan tilaisuus oli allekirjoittaneelle mieleenpainuva: Lapset kaikki yhdessä omissa pöydissään ja vanhemmat tiiviissä kanssakäymisessä toistensa kanssa. Yhteenkuuluvaisuuden tunne kahdeksan vuoden yhteisestä taipaleesta oli käsin kosketeltava.

Lauantaina oli vuorossa sitten itse turnaus, johon kahden joukkueemme lisäksi ottivat osaa sveitsiläinen Ambri-Piotta  sekä italialainen Lecco.  Turnauksen ulkoiset puitteet olivat upeat. Leccossa sijaitseva Palataurus -jäähalli oli huippumoderni ja sijaitsi aivan Como-järven tuntumassa upealla paikalla, jonka postikorttimallista maisemaa kaikki ihailimme. Sää oli ihana. Aurinko paistoi kirkkaalta , pilvettömältä taivaalta ja olimme kaikki enemmän kuin innoissamme. Olimme luvanneet lapsille unohtumattomia hetkiä Pohjois-Italian maisemissa, mutta hetkien mieleenpainuvuus ei johtunutkaan maisemallisesta nähtävyydestä vaan turnauksen sisäisestä luonteesta.  Kiitos turnauksen kukaan meistä ei varmasti ikinä unohda tapahtumaa. Tuomarit olivat suorastaan karmaisevan puolueellisia, Leccon joukkue koostuikin yllättäen sveitsiläisen Luganon joukkueen ikäluokkakermasta ja turnausjärjestäjä halusi keinolla millä hyvänsä voiton itselleen. Pidimme lyhyen palaverin toimihenkilöiden kanssa ja totesimme, että "niin metsä vastatkoon kuin sinne huudetaan". Teimme omat siirtomme ja tuloksena oli turnausvoitto. Loppujen lopuksi oikeudenmukaisuuden miekka oli kuitenkin katkaissut kaulan epäoikeudenmukaisuuden lohikäärmeeltä. Sivistyneesti olisimme voineet kääntää pääsiäiseen vedoten toisenkin poskemme turnausjärjestäjälle, mutta koska kyseessä oli kieroilun makua kauttaaltaan, päätimme myydä nahkamme kalliilla. Olihan kyseessä kuitenkin jääkiekkomatka ja valtaosalle pojista turnauksen merkitys edusti suurta palaa sydämessä.

Finaali sinällään oli jääkiekon draamaa joka mittasuhteessa: hienoja maaleja, upeita torjuntoja, nahistelun jälkeisiä suihkukomennuksia sekä voimakasta dialogia kannattajaryhmien välillä. Suurimmalle osalle ryhmästämme se tarjosi ikimuistoisen jääkiekko-ottelun. Turnauksen direktoraatti palkitsi joukkueemme hienon pokaalin ohella myös seuraavin palkinnoin: Turnauksen parhaaksi maalivahdiksi valittiin Henri Pesonen ja turnauksen parhaan puolustajan tittelin sai osakseen Sakari Tervasmaa. Jääkiekkoilullinen osuus matkastamme oli saatu päätökseen ja oli aika palata hotellille lepäämään uuvuttavan päivän päätteeksi.

Sunnuntaina koitti sitten kotiinlähdön hetki. Söimme rauhassa aamiaisen hotellilla, pakkasimme tavaramme ja hyvästeltyämme hotellin henkilökunnan lähdimme bussilla pienelle sightseeing -kierrokselle Cernobbioon. Söimme lounaan upeassa Della Torre -ravintolassa, josta näköalat olivat silmiä hiveleviä. Tutustuimme pieneen kasvipuutarhaan ja kävelimme rantabulevardia pitkin Cernobbion kauniissa kaupungissa. Varhaisiltapäivän osoittaessa viisareitaan oli aika astua bussiin ja matkata takaisin Milanoon Malpensan lentokentälle odottamaan Finnairin koneen lähtöä koti-Suomeen. Lentokentällä lapset ostivat viime hetken tuliaisensa kotijoukoilleen ja tuttavilleen.

Lentomatkan aikana Finnairin lentovirkailijat esittivät mikrofonin välityksellä onnentoivotuksensa kultaa voittaneelle GrIFK -93 jääkiekkojoukkueelle. Katsellessani poikien ilmeitä näin melkein jokaisen kasvoilla ilonpilkahduksen. Tiesin, että olimme onnistuneet matkan tarkoituksessa varsin hyvin.

Italian -matkastamme on noin kuukausi ja jääkiekkoilullinen osuus -93 -ikäryhmältä on takanapäin. Aluefinaalien pronssiset mitalit koristavat kaikkien poikien kaulaa ja hektinen try out aiheuttaa lisäkutinaa -93 pojille. Italian -matkan muistojen albumia koristaa palkintopytty Kauniaisten jäähallin palkintokaapissa  sekä pojille hankitut omat henkilökohtaiset pelipaidat, jotka sponsorimme mahdollistivat meille. Kiitoksen kultaiset sanat jäähallin käytävillä kaikuvat yhteisesti kaikille vanhemmille ja valmentajille, jotka edesauttoivat takaamaan ihania jääkiekkoilullisia hetkiä koko kahdeksanvuotisen historian aikana!

TEITÄ KAIKKIA YHTEISESTI KIITTÄEN JA KUMARTAEN

Kaj Stiller