Tarinaa 96-joukkueesta

15.04.2010 - 15:39

Palkintoja, pokaaleita, lukuisia mitaleita, satoja voittoisia otteluita, menestyksen ja onnen huumaa. Näillä sanoilla voisimme kuvailla 1996-ikäryhmän tähän päivään ulottuvaa uraa GrIFK:n jääkiekkoperheessä. Vaikka GrIFK:n kaikki joukkueet ovat käsitykseni mukaan vuosien saatossa parantaneet sijoitustaan Etelä-Suomen jääkiekkokartalla, edustaa 1996-ikäryhmä kuitenkin seuramme menestyksekkäintä jääkiekkojoukkuetta tällä hetkellä.

Mitkä seikat ovat tämän menestyksen takana? Millaisia poppakonsteja on käytetty menestyksen takaamiseksi? Mitkä ovat tulevaisuuden suuntaviivat? Ilman suurempaa ulkopuolista analyysia, annettakoon aluksi puheenvuoro ihmisille menestyksen takana eli joukkueenjohtaja Jarkko Leväselle ja vastuuvalmentaja Markus Piittiselle.

Jarkko Levänen: Olen toiminut joukkueenjohtajana tässä ikäryhmässä aivan sen perustamisesta asti. Tähän ikäryhmään kokoontui lapsia, jotka olivat innokkaita jääkiekkoilijoita ja joiden sydämen paikalla pompotti pieni jääkiekko. Linjamme oli alusta asti pelata mahdollisimman paljon pelejä. Niinpä lapset tottuivat jo toiminnan alkuvaiheista asti osallistumaan moniin turnauksiin ja kokemaan juuri pelien kiehtovan maailman. Samanhenkisyyden tunne on leimannut toimintaamme koko sen olemassaolon ajan. Sosiaalinen kanssakäyminen poikien kesken on ollut arvosanoiltaan kiitettävä + luokkaa, kiusaamistapauksia ei ole tullut tietooni ainuttakaan, joukkuehenki on ollut valtavan hyvä eli puitteet itse tekemiseen eli jääkiekon pelaamiseen ovat olleet valtavan hyvät. Vanhemmat ovat kiitettävällä tavalla tukeneet toimintaamme eli valmentajille ja muille toimihenkilöille on annettu työrauha toimia mahdollisimman hyvän menestyksen saavuttamiseksi. Meistä on tullut oikeastaan suomalaisen käsityksen mukaisesti ns. "ylisuuri jääkiekkoperhe", mikä näkyy vanhempien osalta hyvin aktiivisena osallistumisena Granin gaalailtaan ja Kasavuoren jokavuotiseen tanssiaistapahtumaan.

Itse pelaamisessa emme ole kynsin hampain pitäneet kiinni tiukasta systemaattisesta ja orjallisesta pelisysteemistä, vaan olemme antaneet pelaajille mahdollisuuden tutustua luovuuden pelikenttään, mikä käsityskantani mukaan on erittäin tärkeä näkökohta pelaajan kehittymisen kannalta. Vuosi vuodelta meistä on hitsautunut yhä tiiviimpi porukka. Ne tahot, jotka eivät ole halunneet allekirjoittaa politiikkaamme, ovat hakeutuneet muualle. Ilmeisesti yleisilme on ollut positiivissävytteinen, koska vaihtuvuus joukkueessamme on ollut hyvin pientä, ja joukkueemme on onnistunut herättää kiinnostusta siten, että uusia pelaajia on hakeutunut joukkueeseemme muutamia joka vuosi.

Kulunutta kautta 2009-2010 sävyttivät monet loukkaantumiset. Siitä huolimatta täytimme ne tavoitteet, joita kauden alussa ajattelimmekin. Peräti seitsemän poikaa pääsi kokeilemaan taitojaan Pohjola-leirille. Espoon "mahtiseura" Blues on ottanut yhteyttä valmennuspäällikköömme ja lähettänyt valmennuspäällikön välityksellä muutamalle pojalle kutsun C-junioreiden kesärinkiin. Kasvattajaseurana uskon, että olemme tehneet asioita oikein ja että kaikki pojat ovat viihtyneet joukkueessamme.

Markus Piittinen: Viisi kautta on takana ja on jäähyväisten aika. Ensinnäkin haluan sanoa, että kyseisellä ikäryhmällä tulee aina olemaan paikka sydämessäni ja vaikka harppaan kohti uusia haasteita, tulen seuraamaan tämän ikäryhmän ja pelaajien edesottamuksia myös tulevaisuudessa. On ollut ilo toimia joukkueessa, jossa mahdollisuudet itse tekemiseen, on taattu 100%:sti. Pojat ovat olleet aivan uskomattomia. He ovat henkisesti vahvoja yksilöitä, jotka ovat ilmeisesti oppineet sosiaalisuuden pelisäännöt jo äidinmaitoa imiessään. Joukkueen runkopelaajien loukkaantumisista huolimatta koko joukkue on uskonut omaan tekemiseensä. Hyvänä esimerkkinä mainittakoon viime syksyn ylialueellisen sarjan voitto. Joukkueenjohtaja Jarkko Leväsen kanssa henkilökemia on toiminut alusta saakka loistavasti. Meillä on ollut hyvin samankaltainen ajatusmaailma jääkiekon suhteen. Olemme varmasti pelanneet enemmän otteluita kuin mikään muu ikäryhmä Granissa, koska pelithän sinällään ovat tämän lajin suola. Olen yrittänyt rohkaista pelaajia kokeilemaan omaa luovuuttaan pelitilanteissa ja halunnut iskostaa pelaajien mieliin aforismia: Mitä teen kaukalossa, jos en uskalla pelata. Totta kai harjoituksissa on aivan alusta lähtien ollut yksittäinen teema pelitaitojen parantamiseksi, mutta olen antanut pelaajille " tilaa hengittää" ja mahdollisuuden kokeilla omia pelaajan luovuutta korostavia näköseikkoja. Kun tulokset ovat olleet hyviä, ei linjamuutoksia ole tarvinnut tehdä ja luulen, että kaikki pojat ovat viihtyneet toiminnassamme hyvin. Niklas Ekbladin kanssa on ollut antoisaa tehdä yhteistyötä. Hän on omalta osaltaan huolehtinut 2 A -joukkueesta ja minä olen puolestani luotsannut 3A -joukkuetta. Joukkuehenki on ollut valtavan hyvä. Se on osaltaan vaikuttanut siihen, että viime hetkien tappiotilanteita otteluissa on onnistuttu kääntämään voitoksi. Se on mielestäni vahva osoitus pelaajien henkisistä voimavaroista ja "ruotsalaismallisesta" ajattelusta, jossa ottelu pelataan pää pystyssä viime sekunnille asti.

Kulunut kausi 2009-2010 oli loukkaantumisten takia kuin Linnanmäen vuoristorata. Siitä huolimatta pääsimme 3A -ryhmän kanssa asetettuihin tavoitteisiin. Niklaksen luotsaama  2A -ryhmä paransi tasoaan tänä vuonna, joten toiminnan tämänhetkinen tila näyttää erittäin hyvältä tulevaisuutta silmälläpitäen.  Siksi haluankin toivottaa onnea ja menestystä uudella vastuuvalmentajalle Oskar Francelle ja kiittää Teitä kaikkia yhteisistä vuosista 1996 -ikäryhmän kanssa.

Millä tavalla itse pelaajat sitten kokevat 1996 -ryhmän toiminnan? Mitä on jäänyt mieleen toiminnasta ja mitä pelaajat odottavat tulevaisuudelta? Jäähallin kahvion pitkä pöytä, jonka ääreen istuutuvat kiekkokoulusta asti mukana olleet Tuomas Lager ja Alex Levänen, tarjoaa oivallisen mahdollisuuden kuunnella pelaajien syvää rintaääntä.

Alex Levänen ja Tuomas Lager:  "Valmennus on ollut koko ajan erittäin hyvää, joten terveiset ja kiitokset vain "Makelle". Meillä on loistava joukkuehenki. Uudet pelaajat on otettu heti alusta pitäen mukaan kaveripiiriin ja yhteisesti ollaan oltu pelaamassa ulkojäillä. Grani on luonnollinen vaihtoehto meille kummallekin, koska se on lähellä ja täällä saa tarpeeksi peliaikaa. On ollut tosi kivaa, kun on saanut kokeilla omia juttuja matseissakin eikä ole tarvinnut pelätä mahdollisia virheitä. Pelaaminen ja ottelut sekä tietysti turnaukset ovat olleet kaikista kivoimmat kokemukset ja hyvä kaveriporukka on antanut meille varmasti lisäenergiaa. Haluamme kehittyä pelaajina, menestyä ja pysyä terveenä. Kun joukkueemme yhteisenä mottona on "AINA TÄYSILLÄ", ei voitonnälkä ole kadonnut minnekään. Nyt kun valmentaja vaihtuu, toivomuksemme on että uusi valmentajamme on vaativa, jolla kuitenkin on pilke silmäkulmassa. Odotamme innolla kovia pelejä ja on ollut kiva huomata, että muiden paikkakuntien joukkueet tiedostavat olemassaolomme.  

Kausi 2009-2010 on kääntymässä loppusuoralleen. Kaudella 2010-2011 tätä ikäluokkaa tulee valmentamaan Oskar Francke. Mitä kausi 2010-2011 tulee pitämään sisällään?

Oskar Francke: " Kun preinformaatio porukasta on superlatiivein koristeltu, on hieno haaste tulla tällaisen joukkueen valmentajaksi. Markus Piittisen kanssa käymieni keskustelujen pohjalta minulla on käytettävässäni huikea porukka, joka on jo saavuttanut menestystä niin joukkue- kuin yksilötasollakin. Olen hyvin samanhenkinen valmentaja kuin Markuskin. Totta kai harjoitusten sisältö muuttuu, koska ns. drillit eli toistuvien harjoitusten sisällöt muuttavat muotoaan. Tällä hetkellä ajatusmaailmaani sitoo enemmänkin "tabula rasa -mentaliteetti", jossa pikkuhiljaa opettelen yksilöiden vahvuuksia ja otan kontakteja pelaajiin yksilötasolla. Vaikka voittoja ja menestystä onkin tullut aika tavalla, täytyy muistaa, että pelaajat ovat vielä aika "raakileita" jääkiekkoilijoina. Nyt on vain pidettävä mielessä, ettei pysähtyneisyyden aikakautta ilmaannu ja että voitonnälkä vain kasvaa tulevalla kaudella. Voittamisen kulttuuria ei sinällään voi opettaa, mutta sen voi oppia. Opintiellä tämä joukkue on hyvällä polulla. Tulevaisuuden verhoa voin valottaa siinä mielessä, että yhtenä teemana tulevalla kaudella tulee olemaan pelin sisällön ymmärtäminen.  Perusmottoni on PILKE SILMÄKULMASSA, josta jokainen voi päätellä mitä vaativuutta ja sitoutuneisuutta sisältävä kausi tarkoittaa käytännössä."

Kesätreenit odottavat olemassaolollaan. Kuunneltuani -96 -joukkueen toimihenkilöitä ja pelaajia, luulen, että menestys tämän porukan osalta tulee jatkumaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaan myös lähitulevaisuudessa.