Piinapenkissä Kaj Stiller

13.04.2010 - 13:32

Hyvät ystävät! Voimmeko puhua narsismin huipusta ja todellisesta itseriittoisuuden kliimaksista, jos henkilö haastattelee omaa peilikuvaansa ja antaa sananvapauden tulvan vyöryä valtoimenaan julkiseen levitykseen? Luulen, että 99,9 % vastaajista antaisi myöntävän vastauksen yllä olevaan kysymykseen.

Koska rakas GrIFK on kautta aikain ollut kattoa korkealla ja seiniä leveällä kannatteleva urheiluorganisaatio, joka on aina antanut pienille minoriteeteillekin tilaa hengittää vapaasti, ei ole ihme, että tällainen syvältä oleva haastattelu (ei siis syvähaastattelu)  on mahdollista. Niinpä seuraavien rivien saatossa voitte, rakkaat lukijat, todeta, kuinka Kaj Simeon Stiller haastattelee omaa sivupersoonaansa Kaj Stilleriä, joka kertoo urastaan näin:

Tutustuin Granin urheiluseuraan joskus 1990-luvun puolivälin paikkeilla. Ensikosketus Granin jääkiekkoon oli, kun kävin katsomassa vaimoni veljenpojan 1989-syntyneiden otteluita Kauniaisten jäähallissa. Kun oma jälkikasvu täytti 90-luvun loppupuolella 4 vuotta, oli allekirjoittaneen aika sitten astua täysipainoisesti GrIFK:n jääkiekkoilulliseen maailmaan. Aluksi roolini oli 1993-ikäluokan "kaitsijana" olla yhtenä isänä jäällä ja keksiä lapsille mielekkäitä jääharjoitteita leikin muodossa. Valmennusvastuu oli noihin aikoihin niin sanotulla miesten 4 H -kerholla, johon kuuluivat päävalmentaja Ari Seppälä apuvalmentajinaan Ilkka Kilpimaa, Mika Nordman ja allekirjoittanut. 1993- ikäryhmä oli kooltaan suuri ikäluokka jääkiekon mittasuhteissa. Yhteensä noin 60 poikaa kävi kokeilemassa taitojaan ja mittaamassa kiinnostustaan jääkiekkoilun parissa.

Vuosien saatossa aktiiviset isät saivat astua syrjään ja oli aika antaa tietä ammattimaisemmalle otteelle, jotta poikien jääkiekkoilulliset taidot pääsisivät oikeuksiinsa ja oikeaoppinen valmennus saisi enemmän jalansijaa itse harjoitustapahtumissa. Kuvioihin astuivat Karhu-Kissojen nykyinen valmentaja Dan Selin ja Danin jälkeen Grani-Ikoni Olli Palonen säestäjänään Savenin Jontte.

Valmennuspäällikön tulon jälkeen linjat  selkiytyivät. Joukkueet eivät enää olleet hajanaisia erakoita ilman päämäärää, vaan yhteinen sävel ja linjaus Granin jääkiekon kehittämiseksi näki päivänvalon.

-Toimin tovin aktiivisena vanhempana jäältä poistuttuani, mutta en ilmeisesti osannut jäädä taka-alalle rakkaasta jääkiekkoperheestä, joten aloitin urani huoltajan tehtävissä. Tervasmaan Jussin ja Pentilän Raunon kanssa on ollut ihana tehdä yhteistyötä, samoin muut huoltajat, etenkin B:n , A:n ja edareiden huoltoryhmät edustavat kansakuntamme huippuosaamista! Kyseinen kausi Granissa taitaa olla kohdaltani 11.. Aika on mennyt niin nopeasti, ettei aikajanalle kuuluvia piirrosmerkkejä ole ehtinyt tehdä.

Miksi Sitten Grani? Se on osaltaan hyvin paljon sosiaaliseen ympäristöömme liittyvä seikka. Vaimoni veli pelasi jo aikoinaan Granissa. Samoin useiden perhetuttaviemme lapset olivat liittyneet Granin urheiluseuraan. Kun jääkiekon harjoitushalli on aina sama, harjoitusvuorot ajoiltaan hyvin inhimilliset, valmennuksen ja toimihenkilöiden ote lapsia kohtaan kiitettävää, ei valinnanvaikeutta joukkuetta etsittäessä syntynyt. Lisäksi, kun koko Granin sosiaalinen piiri tarjoaa kotoisen tunteen sekä lapsille että aikuisille, emme edes ajatelleet muita vaihtoehtoja.

Minkälainen ihminen on Kaj Stiller jääkiekko-ottelussa?

Olen hyvin rauhallinen, säyseä ja hiljaisen asiallinen. En yleensä tee suurta numeroa itsestäni, en arvostele tuomareita, en puutu valmentajan johtamaan peliin, en ota turhia toimitsijakieltoja, jotka saattavat sekoittaa oman joukkueen peliä, en vitsaile pukukopissa ennen tärkeitä otteluita enkä sekoita pakkaa omalla käyttäytymiselläni. Siinä on minun mielestäni kiteytetty ja erittäin valheellinen luonneanalyysi itsestäni.

GrIFK ja ennakkoluulot?

Grania kohtaan on aina ollut ennakkoluuloja. Ihmiset, jotka eivät tunne toimintatapaamme, luulevat että Kauniaisten jäähallissa suomenruotsalaiset piirit pitävät rapujuhlia ympäri vuoden ja laulavat snapsilauluja otteluiden lopputuloksesta huolimatta. On totta, että seuramme on - luojan kiitos - kaksikielinen. En ole kuitenkaan kuullut, että kaksikielisyys olisi tappanut ketään tai aiheuttanut ihmisille syviä traumoja. Olen aina ihmetellyt, mitä haittaa ihmiselle syntyy siitä, jos hän osaa kommunikoida muillakin kielillä kuin suomeksi. Jostain kumman syystä meitä pidetään tai pidettiin hieman "bättre folk" -jääkiekkojoukkueena, joka olisi yhtä sisäsiittoinen kuin Suomen Turku. Nyt, kun ihmiset ovat nähneet toimintaamme läheltä, ovat asenteet muuttuneet ja suhtautuminen Grania kohtaan on lämmennyt. Tällä hetkellä seuramme on erittäin hyvin toimiva kokonaisuus, johon sekä lapsilla että aikuisilla on helppo tulla. Pelaamme tosissamme ja kovaa, mutta säilytämme toiminnassamme kasvatuksellisen vastuuntunnon, joka takaa lapsille hienot lähtökohdat tulevaan sosiaaliseen elämään.

On kuitenkin turha kieltää, ettei ihmisillä olisi ambitioita jääkiekkoilun suhteen. Väitän vahvasti, että vanhempi tai vanhemmat, jotka eivät toivo lapsestaan Selänteen, Kurrin tai Granlundin kaltaisia superstaroja, valehtelevat. Kaikista ei tietenkään voi tulla ammattijääkiekkoilijoita, mutta väitän että seuramme tarjoaa kasvattajaseuran ominaisuudessa hyvät lähtökohdat tällaiseenkin elämänmalliin. Valmennus on nykyään - kiitos valmennuspäällikön ja junioripäällikön- ammattimaisissa käsissä jo kiekkokoulusta alkaen. Kun yleinen ilmapiiri on hyvä ja avoimen lämmin, antaa se lapsille lisäpotkua harjoitteluaktiivisuuteen ja näin ollen mahdollisuuden kehittyä myös jääkiekkoilijana.

Kaj Stiller ja tulevaisuus?

Luulen, että yritän pysytellä elossa hengittämällä säännöllisesti, ettei hyperventilaatio pääse yllättämään. Toivon, että tästä haastattelutuokiosta huolimatta, askeleet johtavat edelleen tuttuun ja turvalliseen Granin jäähalliin. En oikein osaa kuvitella elämääni ilman Grania, niin monta vuotta täällä on vietetty. Hallin vahtimestareiden kanssa, varsinkin Vienosen Arin, kanssa olemme parantaneet maailmaa moneen otteeseen. Voin aika hyvällä omallatunnolla sanoa, että jäähalli on toiminut perheeni kohdalla melkein toisena kotina. Kaikki perheemme jäsenet ovat vuosien saatossa olleet jakamassa iloisia kokemuksia jäähallin katsomossa tai kahviossa, yhteiset tapahtumat ja jääkiekkoiluun liittyvät matkat ovat tuoneet uusia ja läheisiä tuttavuuksia jokapäiväiseen elämäämme. Eli kiteytettynä Granin olemassaolo on rikastuttanut elämäämme monin eri tavoin.

Mitä halua(n)t sanoa lopuksi?